Itsensä johtaminen on yrittäjän jaksamisen edellytys

Ryhdyin yrittäjäksi lähes 12 vuotta sitten vähän puskista, kun puolitoista vuotta kestänyt määräaikainen työsuhteeni oli loppumassa. Minulle tarjottiin jatkoa – ja samalla kysyttiin, voisinko laskuttaa. Selvitin mitä toiminimen perustaminen vaatisi ja vastasin kyllä. Jaoin aluksi aikani kahden toimeksiantajan välillä.

Vasta yrittäjyyden alettua se iski: huumaava vapaudentunne! Vapaus valita mitä töitä teen, paljonko ja kenen kanssa. Hyvästi yli kymmenen vuotta jatkunut orjuutus ja uupumisten kierre, ajattelin. Ensimmäiset puoli vuotta leijailin onneni kukkuloilla uudessa vapaudessani, kunnes todellisuus iski vasten kasvoja.

Olin tietenkin tottunut palkkatöissä jatkuvuuteen ja turvaan. Olin myös tottunut jo lapsuudenkodissa sekä koko työelämäni olemaan muiden johdettava ja ohjailtava. Reilun puolen vuoden yrittäjyyden jälkeen toinen toimeksiantajistani ilmoitti budjetin loppuneen, irtisanomisaika taisi olla kuukauden. Tuli ensimmäinen taloudellisesti kuivahko kesä ja tajusin, ettei töitä ihan noin vaan ilmaannu, ellen tee itse jotain.

Opin myymään osaamistani ja töitä tulikin yllättävän hyvin. Välillä niitä oli liikaa, välillä rauhallisempaa. Mutta tietynlainen pelko siitä, että töitä ei ole tarpeeksi jäi minuun asumaan. En sanonut millekään ei. Olin rajaton ja takerruin toimeksiantajiini kuin aikanaan esihenkilöihini palkkatyössä. Itseni johtamisen taitoni olivat minimaaliset. Vapaus ei tuntunut enää yhtään vapaudelta, olin työni ja tulojeni orja. Uuvuin jälleen kerran, nyt kunnolla.

Pohjakosketus antoi uuden suunnan

Vuonna 2017 olin ollut neljä vuotta yrittäjänä, eikä suunta voinut olla kuin ylöspäin. Aloin hoivata itseäni kuntoon antamalla itselleni sääntöjä ja palkintoja. Loin 100 päivän palautumisohjelman, jossa merkkasin jääkaapin oven taulukkoon joka päivä riittävän unen ja palautumisen, terveellisen ravinnon ja iloa lisäävät valinnaiset (mutta pakolliset) toiminnot. Minulla ne olivat tanssi, laulu ja luonnossa liikkuminen. Toki perhe ja ystävät olivat myös tärkeä osa kuntoutumistani.

Aloin pikkuhiljaa saamaan voimiani takaisin ja samalla huomasin, miten arkeeni luomani struktuuri toi minulle tasapainoa ja hyvinvointia. Opettelin tunnistamaan paremmin tarpeitani ja pitämään niistä huolta, kuten olin lasteni tarpeista aina pitänyt. En hylännyt itseäni tiukoissakaan paikoissa ja opettelin vetämään rajoja, ottamaan harkintahetkiä ja sanomaan myös tarvittaessa kiitos ei.

Oma kokemus johti valmentajuuteen

Oma psyykkinen kehittymiseni ja ihmisen kasvu yleisesti ovat kiinnostanut minua jo pitkään. Opiskelin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja aloin valmentaa ja coachata työyhteisöjä ja esihenkilöitä työelämän psyykkisissä ja sosiaalisissa taidoissa. Kuuden vuoden kokemuksen, yli tuhannen yksilön ja satojen tiimien coachaamisen myötä olen laajentanut osaamistani myös yksityishenkilöiden auttamiseen.

Uusi yritykseni Villi vahva Oy tukee kaikenlaisia naisia arjen kuormituksessa ja vahvistaa itsetuntemusta, rohkeutta ja itseluottamusta tehdä hyviä valintoja ja luoda merkityksellistä, tasapainoisempaa tulevaisuutta. Oman kokemukseni ja asiakkaideni kautta olen ymmärtänyt, että yrittäjyyden parhaat puolet, kuten se vapaus, saattavat helposti kadota arjen kuormitustekijöiden, kuten rahahuolien, työtaakan, kiireen ja rajattomuuden sumuun. Itsenäisestikin sieltä on mahdollista päästä pois, mutta aina siihen ei ole voimavaroja. Siksi Villi vahva kulkee rinnalla ja varmistaa oikean suunnan kohti henkilökohtaista ihannetavoitetta. Samalla se opettaa mielen ja itsensä johtamisen työkaluja, joista on hyötyä koko lopun ikää.

Tunnistatko sinä oman arkesi kuormitustekijät?

Sanna Salovuori on valmentaja, muusikko ja viestinnän ammattilainen sekä Villi vahva Oy:n perustaja, jonka intohimona on tukea naisia arjen pyörityksessä ja auttaa heitä kohti tasapainoista, omannäköistä ja merkityksellisempää tulevaisuutta.